Syksyn keltaista voimaa

 

 Kaunista syksyn auringon voimistamaa keltaista tarttui kuviini.

Keltainen hehkuu lehdillä, kukkasissa ja puissa.

Valonsäteet lämmittävät jo viileneviä aamuja.

Kaste kimaltelee lehdillä.

Luonto on kaunis, kuten aina.

Rakastan syksyä! 

Syksyssä on voimaa!

maaliskuuta hengitellen

Peilautuu kaunis kuvajainen,

metsän muoto, lumiluoto.

Hetken voi levähtää,

ajatus ankkuroitua.

-Mary I.-

Välillä aika tuntuu kiitävän, toisinaan se matelee. Riippuu mistä vinkkelistä sitä katsoo. Kun tapahtumia on paljon ja arki värittyy monella tapaa, on ihana ottaa pieniä hengähdyksiä. Itse kuljeksin luonnossa aistimassa ja hengittelemässä raikasta hyvää kehoon. 

Toinen tärkeäksi kokemani ja tarvitsemani hengähdys on taiteen tekeminen. Se kulkee mukana aina. Se on osa minua.

Olen kiitollinen saadessani toteuttaa kuva- ja värimaailmaani monin eri keinoin. Ympärillä on paljon mahdollistajia.

Huomaan polkuni johdattavan kohti ekologisempaa ajattelua. En ole hyvä siinä, mutta koetan tehdä pieniä parempia valintoja. Pohdin eri vaihtoehtoja, kokeilen ja testaan. Välillä ahdistus pilkistää seasta, kun koetan keksiä paremman menetelmän omiin toteutuksiin, mutta se vie aikaa.

Tämän vuoden aikana koetan löytää omaan väripalettiini lisävahvistusta. Teen kasvivärikokeiluja ja testaan niitä eri materiaaleille eri menetelmin. Tämä tuntuu hyvälle koko kehossa.

Maaliskuulle onkin jo tupsahdettu, vaikka juuri taisi vuosi vaihtua... 

Aika on kumma juttu, 

lähellä ja kaukana,

hidas ja nopea,

tumma ja vaalea.

Aika seuraa aina mukana.

On aika mikä tahansa,

 tuhat tai sata,

hetkeksi voi pysähtyä,

kuunnella omaa kulkua.

-Mary I.-

Jokunen kelikummajainen

Tälle vuodelle on ominaista, ainakin heti alkuun, että vesisadettakin on pidellyt...
Muistuu mieleen pidemmän ajan takaa ne uudenvuoden hyytävät pakkaset ja napsahtelut. Pilkkikisat ja kipristelevät varpaat, kun ei olisi malttanut lähteä lämmittelemään välillä. Ihania muistoja nekin kyllä.

Näkymä pihalle

Tänään olimme lastenlasten kanssa hetken ulkona vesijäätikköistä pihaa hiekoittamassa. Tarkalleen se tapahtui niin, että kottikärryllä haettiin hiekkaa kasalta ja "vesihiihdettiin" ja hiekoitettiin pikku lapioilla tulomatkalla reittiä. Postilaatikolle saatiin myös hiekkaura.

Linnut tuntuvat lausleskelevan ahkeraan. Mukava on aamussa kuunnella niiden tarinoita. Aurinkokin käy välillä meitä tervehtimässä. Se osaa ilostuttaa ja herätellä talven törröttäjiä koloistaan 😉

Aurinko kipuaa oksilla korkeuksissa.

Maisema on kaunis, ilma on raikas ja naavaa kasvaa oksilla. Hyvä on happea täällä haukata ja auringon pilkistyksiä syliin kahmia. Toisaalla voi olla toisin. Ja sinne toisaalle vettä enemmän toivoisin. Kuumuutta pienemmälle ja luonnolle rauha elää. Kelikummajaisiahan nämä ovat.