Kuvia kuvia ja huvia ;)

Nyt on hetki kurkata lähemmin Torvelan pajailijan viikon tuotoksiin. Ensi viikonloppuna sitten lisää pajailuja jouluisia minulla. Toivon, että jonain päivänä nämä olennot monet saavat paikan, josta niitä voi jokainen kurkkia ja omakseenkin haluta.

Tässäpäs Torvelan peikkoja ( oma heimonsa tietysti)...
Toisaalta maailmalle mennessään voivat olla kovinkin muuntautuvaisia Torvelankin peikot. Huivit kaulassa on jo merkki siitä, että mukautumiskykyä on. Asennettakin löytyy pehkon alta. Jokainen voi miettiä kohdallaan, mikä kussakin houkuttaa :)
Samaiseen kööriin poseeraamaan tulevat possuni mun. Ovat somasti malttamattominan matkalle lähdössä.

Onpa on, kärsää ja saparoa, rusettia ja korvaa. Nämä possut eivät ruoaksi mene ja osittain kierrätysajatustakin käytetty. Laitoin itse koulun keittolan ikkunaan rivistön eri kokoisia possuja roikkumaan.
Nämä rusettikärsät, töpselinokat voivat olla ikkunassa kauemminkin. Pääsiäisen aikaan voi possut ja puput olla samoilla taajuuksilla, sekä noidat lentävine luutineen:)
Nyt kuitenkin jouluun kallistuen possut laulaa "nöf kviitä" :))

On "sydämeitten" elossa ilmettä ja ajatusta, kun naamoiksi muovaantuivat.
Ovat aika symppiksiä.
Kaikenmoisia otuksia tulossa ja kokeilussa.
Pitäisiköhän tästä "roikutin" tehdä?

Näitten hiirulaisten ja muittenkin eläväisten suunnittelu ja tekeminen tuo hyvää mieltä ainakin tekijälleen:)
Tästä on taasen hyvä jatkaa kohti pesuetta ja toista.

Myyjäistuotteita kasaan...

Aikaani aherran, pikkiriikkisen piperrän.
Mielessäni matkaan maahan jouluiseen,
asukkeja sinne lisää teen.
Tässäpä joukkoa somaa, omaa,
niin iloista ja persoonallista kansaa:)

Pyllistää tämä yksilö, ei näyttääntyä vielä halua.
Vielä on aikaa valmistautua, asettua,
paikalle valitulle:)

On, on meitä tulossa,
monta ja monta, vallatonta! ;)

Marras mataa ja minä matkaan :)

Piirun verran lisää puhtia,
Otappa voimia onkeesi!
Matkalla suuntiin moniin ja moniin,
hetkessä ole ja nauttia kokeile.
Makoisat antimet silloin nappaat!

Kiirettä, menoja, suuntia, muutoksia, paljon muuttuvia asioita, niistä on monasti arki tehty. Ainakin oma arkeni väliin liiankin muuttuvalta tuntuu. Opiskelu useammalla paikkakunnalla, opintojen kokoaminen loppua kohden, opinnäytetyön suunnittelu ja kasaaminen syventävän harjoittelun kera paketiksi, kotikulmat ja kaipuu takaisin sinne, matkustukseen kuluva aika jne. Kyvyttömyys pysähtyä luo kiristystä ja puraa pientä mieleen.
On vain koetettava välillä PYSÄHTYÄ hetkeen. Junamatkoilla koen tuota mahdollisuutta maisemissa viipyilyyn, ajatusten vapaaseen kulkuun omia aikojaan. En tarvitse huoelhtia kuin yhdestä tai kahdesta junanvaihdosta, muun hoitavat muut.
Kun tuon hetken osaisi liittää käyttöön useammin! Omia tekstejä kirjoitellessani huomaan kuvien voiman. Tämäkin lehtiotos kotokulmilta luo syksyn rauhaisaa eloa, ehkä lepoa, hidastuvaa uinumaan menevää luontoa. Yksi mahdollisuus ovat maisemat ja kuvat, joissa voi lepäillä ja unohtaa kiireet ja velvoitteet rasittumatta aivan kamalasti. Värien harmonia, sopusointu ja viivan levollisuus muodostavat lempeän pinnan ajatukselle. Tästä on hyvä jatkaa :)

Jalat on tukevasti maassa matkaajalla ja "piä pilivissä" kummiskin. Osa minusta touhuaa kuitenkin joulua jo odotellen. Peikkojen ja possujen maailmaan olen jo hetkeksi pariksi istahtanut luoden uutta ja jo olevaa rakennellen. Mukava kutke on sisuksissa näiden töiden äärellä.  Kurkistus pajailijan touhuihin...

Kutkeet ja kutinat, säpinät ja sutinat.
Kunhan päässä sopiva soppa,
ei liian täyteen topattu "noppa" :)
-Mari-