sunnuntai 12. tammikuuta 2020

Jokunen kelikummajainen

Tälle vuodelle on ominaista, ainakin heti alkuun, että vesisadettakin on pidellyt...
Muistuu mieleen pidemmän ajan takaa ne uudenvuoden hyytävät pakkaset ja napsahtelut. Pilkkikisat ja kipristelevät varpaat, kun ei olisi malttanut lähteä lämmittelemään välillä. Ihania muistoja nekin kyllä.

Näkymä pihalle


Tänään olimme lastenlasten kanssa hetken ulkona vesijäätikköistä pihaa hiekoittamassa. Tarkalleen se tapahtui niin, että kottikärryllä haettiin hiekkaa kasalta ja "vesihiihdettiin" ja hiekoitettiin pikku lapioilla tulomatkalla reittiä. Postilaatikolle saatiin myös hiekkaura.

Linnut tuntuvat lausleskelevan ahkeraan. Mukava on aamussa kuunnella niiden tarinoita. Aurinkokin käy välillä meitä tervehtimässä. Se osaa ilostuttaa ja herätellä talven törröttäjiä koloistaan 😉

Aurinko kipuaa oksilla korkeuksissa.


Maisema on kaunis, ilma on raikas ja naavaa kasvaa oksilla. Hyvä on happea täällä haukata ja auringon pilkistyksiä syliin kahmia. Toisaalla voi olla toisin. Ja sinne toisaalle vettä enemmän toivoisin. Kuumuutta pienemmälle ja luonnolle rauha elää. Kelikummajaisiahan nämä ovat.