Mistä se mahtaa johtua, tämä ainainen ajan liian nopsa kuluminen? Tällä kertaa musitin kesken päivän, että tyttökamuni kaksostytöillä onkin tulevana viikonloppuna ristiäiset!!!!!! Ja tokihan ma sen olen jo pitkään tiennyt, mutta...en ole saanut aloitettua kummilahjan tekoa. Nyt sitten aloin aamuvarhain tomerana hommiin. Ensin etsiskelin sopivia kankaita työhöni ja samalla pengoin löytääkseni maalaamiani kuvia, joita voisi liittää tulevaan kangastauluun, pussukkaan. Olen tekemässä vauvoille sänkyjen päätyihin lokerikot. Taustakankaan ompelu on vielä vaiheessa ja se on huomisen hommia ja ripustusasiat epäselvät vielä.
Ompelu on kivaa...jos ei tarvitse kaavoja käyttää. En malta niin kauaa, että saisin kaik piirrokset ja kaavanjäljennökset saumavaroineen kankaalle asti ja huh sanon ma! Vaan kun jokin ompeluasia askarruttaa, rakas siskoin on kätevä kaikenmualiman ompellushommissa :) Saanen huomenna kuulla kommentit, kunhan käy katsomassa miiriksen mutinat... ;)
Sain muuten toissa viikonloppuna syöttää ja hoivaella kaksosvaaeja, kun olivat viikonlopun täällä meidän luona. Suloisia ovat neidit.

sisustusvietti...

Voihan sen sisustusvimmansa purkaa ja aloittaa vaikka mattokokeiluista.
Kangaspuut ovat seisseet loimettomina useamman kuukauden vailla kankaanlaittajaa. No, alkuviikosta kävin työmaallani lainaamassa luomapuita ja tekaisin vajaan 20m lointa, riittänee vähäksi aikaa koulun kutojille ;)
Laitoimme loimen puille ja aloitin heti kokeilulla, johon halusin ehdottomasti tällä kertaa vihreää kudetta, joka oli meille tullut leikattaviel kuteitten mukana. Aivan huisin mahtava vihreä, vaikka en yleensä ensimmäisenä ihreään kallistu. Näin kävi nyt ja ontelokudetta raidoiksi kuviopolkusella, pientä vaihtelua tasaiseen pintaan.
Ja tämmöiseltäpä näyttää puolen metrin jälkeen.
Samaan aikaan tekeytymässä ympyrämatto virkkaamalla. Hauskaa, makkariin ja vessaan tahton sellaiset! Kokeilumatto on tehty ontelokuteesta ja koukku kasi, kiinteitä silmukoita. Laidan saaminen lerpattamattomaksi on hankalin juttu.

helmikuuta

Onpa onpa, aikaa hetkonen kulunut edellisestä tekstittelystäni. Semmosta se on tämä elämä, hetkessä kaik voi mennä päälaelleen tai miten sattuu. Kipeänä tässä ollut kirjoittaja jo jokusen viikon ja toipilaana eelleen, mutta jo paremmalla mielellä touhuta koittaa :)
Enkelikokeilut jatkuu ja ystävänpäivä ylläreitä touhuellaan tyttären kanssa, kortteja viel illalla väsäillään :)
Odotan, jotta kaupunkikeikalle pääsisin vähän kaikenlaista pientä katselemaan ja hypistelemään. Kevättäpä jo ilmassa ja väritkin alkavat mielessä puhjeta nupuillaan. Jonnekin on saatava niitä laittaa, kankaalle, paperille, huovalle...JONNEKIN!!!!