Siitä on jo jokunen vuosi vierähtänyt, kun viimeksi pistelin pirtaan tai tein alkusolmuja.
Yksi työnurkkaukseni on kangaspuiden lomassa. Kutomiset ovat jääneet sivuun ja olen tyytynyt katselemaan toisten kudontaa. Kauniita mattoja on syntynyt osaavissa käsissä.
Alkusolmut tarvitsi tehdä useampaan otteeseen epätasaisen kireyden vuoksi. Pitkä tauko kankaanlaitossa näkyy ja tuntuu. Polkusia en suostunut vielä sitomaan. Katsotaan sitä asiaa sitten huomenna...
Illan aikana kerin joitakin kudevyyhtejä. Vyyhtiteline oli suureksi avuksi. Ensimmäisen kutojan värikerät ovat nyt valmiina. Itse jään vielä pohtimaan mahdollista kudonta-asiaa. Räsymatto kyllä kiehtoo.
Oma työskentelyni painottuu enemmän sekateknisiin yhdistelyihin. Matonkuteet kiepsahtavat aivan muualle. Viimeisin kokeilu tehtiin yhteisvoimin paikallisella päivätoiminnan työpisteellä. Projekti oli hauska.
😊Tänään itsenäisyyspäivän iltana pohdin kiitollisuutta ja iloa, jota saan kokea. Ajatukset kurvailevat likeisiin ja lapsenlapsiin. Täällä on hyvä kasvaa ja saan olla osallisena lasten ja lastenlasten elämään. Saan leikkiä ja hassutella ehkäpä joskus ihmetelläkin heidän tarinoitaan ja touhujaan.
Luonto ympärillä antaa voimaa ja tasapainottaa arjessa. Luonnosta kumpuaa energiaa ja hyvää oloa, rauhaa levottoman maailman vastapainoksi. Suomen luonto on hieno asia ja se on syvällä meissä. Tehdään lumiukkoja, rämmitään lumessa ja tehdään polkuja metsään. Askarrellaan oksista ja kävyistä ja piirretään lumeen ja hiekkaan.
Olen onnellisessa asemassa saadessani olla mummukkana ja äitinä Suomessa😊