Utuinen maisema pastellin sävyissä ihmetyttää. Kuinka sävyt ovatkin niin hentoja ja vahvoja samaan aikaan. Maisemassa on tummaa vihertävää, melkein mustaa. Saman tumman edessä hopeiset oksat huurteisina kurkottavat taivaalle sekä maahan. Satumaisen kaunista. Sopivaa katseltavaa tänäänkin, kun matkaan omien projektieni kanssa ajatusten merillä. Satu ja syntyvät tarinat mielikuvituksen herättelemänä kuljettavat jälleen.
Pakkasin laukun, matkalaukun. En laittanut sinne vaatteitani taikka kirjoja. Pakkasin laukkuun käytettyjä kankaita, lankoja, nauhoja, korkkeja ja muuta kierrätysmateriaalia. Laukku matkaa kanssani ensi kuun alussa maailmalle. Lapset saavat jossain rakentaa oman tarinansa ja sisustaa laukun haluamallaan tavalla. Projekti on mielenkiintoinen ja toivottavasti sen myötä jatkuu muuallekin. Samalla saan päättötyöhöni materiaalia mielikuvituksen ja leikin voimasta. Laukku ja sen ympärille syntyvät toiminnot voivat herättää meissä jotain, kuten leikin tilan. Laukku voi olla myös oma salainen satupaikka. Laukku voi olla rakennuspaikka. Mahdollisuuksia on paljon.
Toinen projektini nukketeatterilaukku on juurikin valmistumassa lähtöönsä lasten ja aikuisten luo Pieksämäkeen. Laukku on tarinoita täynnä, kunhan tarinankertojat kohtaavat. Tarinaahan voi kertoa laukun päähenkilöt itse tai sitten laukun avaaja ;)
Nukketeatterilaukkujen hahmot syntyvät mieleni kuvituksesta. Se on kumma viidakko, josta saattaa nousta elolle hoopo hirvi, kelmi kettu, suloinen siili tai laulava kana. Jokin vanha sukanvarsi tai hattu alkaa muistuttamaan jotain hahmoa ja muovaantuu ajatusten kanssa uuteen tarinaan. Eilen illalla uusimpia tulokkaita hieman testailtiin lasten kanssa. Kerrottakoon, että hirven hammaskalusto tuli pestyä ja laulu alkoi tulla sointuvammin hänenkin suustaan.
 |
| Pientä pintaremonttia(sisus-) laukkuun ja matkaajien asuinkolo on valmis. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti